Viikko sitten sunnuntaina lähdettiin palauttamaan muuttoautoa jo vähän kahdeksan jälkeen: aurinko paistoi ja ilma oli vielä yön jäljiltä raikkaan kostea. Koko kaupunki nukkui vielä, tunnelma oli jotenkin raukea, kiireetön. Kahvilat vasta pikkuhiljaa availivat oviaan. Siellä täällä kulki pari ihmistä, toiset aamulenkillä, toiset kaljapullot kädessä kotimatkalla aamuun saakka venähtäneen baari-illan jäljiltä. Ilmassa vallitsi samaan aikaan rauha, seesteisyys ja taika. Tuntuu jännältä olla liikkeellä, kun suurkaupunki vielä nukkuu.
Vain paria tuntia myöhemmin kaikki muuttui: yhtäkkiä kadut oli täynnä ihmisiä, aamiaisravintoloiden terassit täynnä turisteja ja kaikkialla vallitsi suorastaan kaaos. Aamun taika oli poissa.
Samasta syystä nautin aamulenkeistä arkena ennen töitä. On jotekin siistiä herätä aamuauringon kanssa samaan aikaan. Ilmassa tuntuu olevan enemmän energiaa, kun niin moni ei ole sitä vielä kuluttamassa.
Mutta miksi on niin paljon helpompaa jäädä vitkuttelemaan sänkyyn ja kävellä suoraan aamiaispöytään - ja lähteä ulos vasta puolen päivän aikaan, kuten muutkin normaalit ihmiset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti