Mulle varastohommat - eli tuotteiden hakeminen ja pakkaaminen laatikoihin - oli ihan mukavaa vaihtelua tietokoneen ääressa istumiselle, joskin olin jo muutaman tunnin jälkeen todella pitkästynyt. Hommahan on aika simppeliä ja yksitoikkoista, missä ei juuri aivoja tarvi käyttää. Kelloa tuli vilkuiltua välillä minuutin välein...
"Haastavin" ja stressaavin momentti varastotyöntekijän päivässa mulle oli ruokailu. Sekä aamiaistauko että lounastauko olivat vaan 30 minuuttia, ja siinä ajassa piti siis ehtiä kävelemään ruokalaan, ottaa ja maksaa ruoka, syödä ja kävellä takaisin työpisteelle. Itse syömiseen ei siis jäänyt kuin käytännossa 15 minuuttia aikaa... Varmaan normisettiä monelle, mutta ite oon Berliinin toimistossa tottunut reilun tunnin ruokataukoihin.. Varaston ruokalassa oli tarjolla hyvin perinteistä saksalaista ruokalaruokaa: lihaa, perunoita ja sauerkrauttia. Aamiaisella oli nakkeja, juustoja ja vaaleeta sämpylää.
Lyhyen ruokatauon aikana ei hirveästi tullut mietittyä, että mitä olisi järkevä syödä, vaan latasin tarjotttimelle kaiken mahdollisen mitä käsiini sain (jälkkärit mukaan lukien). Jo kolmantena päivanä alkoi vatsa näyttaa siltä, että olisin kolmattta kuukautta raskaana. Kyllä sen heti huomaa kropassa, kun syö omista tottumuksista poiketen! Myöskään välipaloille ei ollut tuon viikon aikana mahdollisuutta, koska työskentelytiloihin ei saanut viedä omia tavaroita eikä lounaan jälkeen ollut enää toista kahvitaukoa. Lounas syötiin klo 12 ja illalliselle mentiin klo 21, siksi vetelinkin lounaalla schnitzeliä ja perunoita mahaan niin paljon kun maha veti :D
Vaellus-viikonloppu Puolassa varastokokemuksen jälkeen
Kyllä sitä tollasen kokemuksen jälkeen taas osaa arvostaa toimistotyötä ja sitä, etta saa itse valita syömisensä ja taukonsa :) Tosin nyt jo alkaa olla selkä ja hartiat jumissa istumisen takia ja silmiä särkee tietokoneen tuijottaminen. Koskaan ei oo hyvä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommentti