Ruokavalioni kulmakivet - miten ulkomailla asuminen on muuttanut ruokavaliotani?

Kun reilu kaksi vuotta sitten muutin Saksaan, olin huolissani siitä, että ulkomailla asuminen kääntäisi ruokavalioni epäterveellisempään suuntaan. Kun kaupasta ei saa enää ruisleipää ja rahkatarjontakin on mitä on. Samoin juustot ja maidot on kaikki kunnon rasvaisia versioita, täällä ei tunneta sellaista käsitettä kuin rasvaton maito tai vähärasvainen juusto.

Mutta kuinkas kävikään. Tässä parin vuoden aikana ruokavalioni onkin - ainakin omasta mielestäni - vaan parantunut! En ole korvannut ruisleipää vaalealla leivällä, vaan pikkuhiljaa ihan huomaamatta leivän syönti on vaan jäänyt melkein kokonaan pois. Välillä leivon itse gluteenittomia siemen- tai kauraleipiä, mutta kaupasta en ole ostanut leipää varmaan yli vuoteen. Maitotuotteetkin on oikeastaan jääneet kaupan hyllylle. Jääkaapissa on sen sijaan aina mantelimaitoa, mitä  käytänkin lähes päivittäin. Silloin joskus harvoin, kun ostan juustoa, ostan aitoa hyvää juustoa (rasvaprosentti 50 % luokkaa), enkä mitään prosessoituja rasvattomia muovijuustota, jotka on vaan täynnä lisäaineita.

En ole edelleenkään mikään nipo ruokavalion suhteen - olen erittäin kaikkiruokainen ja syön kylässä mitä tarjotaan. Välillä myös hulluttelen ja herkuttelen ties millä! Kesällä varsinkin jätskiä meneen aika urakalla.. :D 

Mutta pääasiassa yritän syödä ruokaa, joka tekee mulle hyvää. En myöskään ajattele tai laske sen kummemmin kaloreita, vaan sen sijaan yritän syödä ruokaa, jossa on paljon vitamiineja, mineraaleja ja hyviä rasvoja. Siis paljon salaattia, kasviksia, pähkinöitä, siemeniä, linssejä, kvinoaa, kauraa ja laadukkaita proteiinin lähteitä. Syön esimerkiksi melkein joka päivä avokadoa - avokadon rasvaisuutta on ihan turha pelätä, koska avokado on täynnä hyvää rasvaa.

Enää ei ole ikävä ruisleipää. Pari palaa ruisleipää muutaman kerran vuodessa Suomi-vierailulla riittää :) Ja oi, kyllä se ruisleipä Suomessa maistuukin hyvältä! Mutta jostain syystä Suomesta matkalaukussa kuljetetut ruisleipäpaketit on täällä Berliinissä vaan kuivuneet keittiön pöydällä...  ruisleipä ei vaan kuulu tänne, ja siitä tulee maha kipeäksi, jos liikaa syö.

Mun ei oikeastaan ole ikävä Suomesta mitään ruokaa (no okei, itse poimittuja pakastemarjoja kyllä), sen sijaan Suomessa ollessani on ikävä Berliinin mahtavaa bio-tarjontaa ja vegaanikahviloiden herkkuja. 

Arvatkaa, mitä mun painolle on käynyt sen jälkeen, kun muutin Saksaan? Onko tässä reilun kahden vuoden aikana tullut kiloja lisää?