Ja nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, en oikeastaan tiedä mitä mun pitäisi seuraavaksi tehdä. Nykyinen duuni ei ole kiinnostanut viimeiseen puoleen vuoteen enää paskan vertaa. Tunsin tappavani aikaa ja omia resurssejani jumissa toimistossa, missä en saa mitään järkevää aikaiseksi. Ja samalla kuitenkin työ vei kaiken vapaa-ajan ja nyhti energiavarastot nolliin.
Siksi teinkin ison päätöksen jo jokusen aikaa sitten: Irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani, tietämättä mitään seuraavista askelista. Enkä ole katunut päätöstäni hetkeäkään!
Olen jo pitkään haaveillut vähän pidemmästä lomasta, siitä että olisi aikaa panostaa opiskeluihin, urheilla kunnolla, huolehtia omasta ja läheisten hyvinvoinnista.. ehkä välillä vaan istua alas ja unohtua seuraamaan katujen vilinää muutamaksi tunniksi.. ettei koko ajan tarvisi juosta ja kiirehtiä, jotta ehtisi tekemään niitä juttuja, joista oikeasti nauttii.
Joskus pitää tehdä riskejä päätöksiä, jotta pääsee elämässä eteenpäin. Uudet ovet ei avaudu, ellei ensin sulje vanhoja takana ja niin edelleen.. Nykyisen duunin lopettaminen tuntuu samaan aikaan helpottavalta, ja samalla odotan kauhulla ja kaiholla viimeistä päivää (joka koittaa jo kuun lopussa!).
Samalla mulla on kutina, että tästä syksystä on tulossa todella hyvä!
